16.6.2017

Teivocooper 1/2017

Ensimmäiseen tämänvuotiseen Teivocooperiin oli jälleen saapunt urhea osanottajien joukko.

Valmistelujen aikana radalla takasuoralla nähtiin toimintaa, kun joukko hevosia ajajineen treenaili volttilähtöjä, mutta onnekseen ehtivät lähteä pois ennen cooperistien tuloa: olisi se valtava juoksijahyöky kenties survonut hevoiset kärryineen ja kuskeineen kaikkineen tossujensa alle ohi ja yli vyöryessään.

Poikkeuksellisesti radan huoltotyötkin olivat myöhässä, joten hieman oli juoksijain jalkoihinsakin vilkuiltava, jotteivat kavionjäljet tahi pahimmillaan ns. Pavosen Heska kumppaneineen olisi päässeet yllättämään. Ja valppaanahan juoksijat olivat. (Kävi kyllä niinkin poikkeuksellinen tapaus, että yksi juoksija radan tilan nähtyään palasikin omia jälkiään takaisin eikä riskeerannut koipiensa terveyttä).

Viileä, ettei sanottaisi suorastaan kylmä, koillistuuli pyrki hyydyttämään cooperistien intoa, vaan eipä pystynyt. Reippaan rivakasti juoksijat taittoivat matkaa, kunnes lopetusmerkki armahti huilailemaan.

Sen verran oli kuitenkin viileyttä ilmanalassa, mutta lämpöä järjestäjien rinnassa, että pistettiin kaksi partiota liikkeelle keräämään lopputuloksia, jottei juoksijoilla päässyt hiki aivan jäätymään.

Paremman sään toivotuksia jaettiin puolin ja toisin lopuksi.