11.7.2018

Teivocooper 3/2018 (heinäkuu) juostu



Heinäkuu oli tullut tänäkin vuonna, kuten ennenkin, tuoden mukanaan perinteisen Teivocooperin, joka oli, kuten ennenkin, kauden kolmas osakilpailu. Kilpailu siinä mielessä, että kukin kamppaili itseään vastaan, kuten ennenkin.

Kun tavanomainen ravilähetys (Yksi-kaksi-AJA!) oli, kuten ennenkin, suoritettu, kirmaisi viisitoistapäinen juoksijaletka kohti ensimmäistä kaarretta, jota oli seuraava suora, jonka jälkeen kaarre, jonka jälkeen...no, osaatte yhdistää pisteet ja kuva hahmottuu.

Siinä itse itseään vastaan kamppaillessa saattoi jollakulla cooperistilla käydä mielessä sellainenkin asia, että jos minä juoksen tämän verran, kuinka paljon on mahtanut Lasse Virén juosta cooperissa? Ajallisestihan kukin pääsee Lassen kanssa tasoihin, mutta matka on toinen juttu.

Wanhain sotaratsuin mielessä Lassen saavutukset säilyvät kirkkaina aina viimeiseen (omaan) loppukiriin asti, mutta nuorisolle voidaan kertoa, että kyseessä on eräs Suomen kaikkien aikojen parhaista juoksijoista; kirkkaimpina saavutuksina 5000 metrin ja 10000 metrin olympiavoitot niin 1972 Münchenissä kuin 1976 Montrealissa.

Münchenin kympin kruunasi Lassen tekemä maailmanennätysaika huolimatta siitä, että hän kaatui juoksun alkupuolella, mutta ei antanut periksi, vaan nousi ja jatkoi.

Montrealin vitosella mielissä säilyy aina, kuinka loppusuoran alussa Lasse päästi Uuden Seelannin suurisuiset mailerit ("Jos lopussa ollaan samassa ryhmässä, ei Virénillä ole mitään mahdollisuuksia meidän mailerin nopeuttamme vastaan") rinnalle ja lähti sitten kohti olympiavoittoa.

Ja takaisin asiaan.
Edellä epämääräisesti mainitun cooperistin jalkain takoessa ravirataa saattoi hänen mieleensä palata omakohtainen muisto, tahi muualta kuultu kertomus, kuinka Lasse on ennätyksensä juossut armeijan cooperissa. Yleensä se mainitaan kantahenkilökunnan toimesta alokkaiden ensimmäisen cooperin startin lähestyessä, sillä lisämaininnalla, että jos joku juoksee paremmin kuin Lasse, on ensimmäinen kuntoisuusloma ansaittu. Lassen tulokseksi ilmoitetaan yleensä jotain 4500 - 4700 metriä.

Epämääräisen cooperistin mieleen saattaa palata sekin hämmentävä seikka, että jokaisessa varuskunnassa Lassen mainitaan juosseen tuo tuloksensa juuri siellä. Epämääräinen cooperisti uskoo Lassen olleen ahkera juoksija, mutta että ihan joka varuskunnassa...?
Lisäksi tuloksena 4700 metriä olisi lähellä nykyistä 5000 metrin maailmanennätysvauhtia, joten olisiko Lasse omalla vedollaan armeijan cooperissa tullut juosseeksi selvästi kovempaa kuin muutaman vuoden päästä tehdessään vitosen Suomen ennätyksen Münchenin kisojen jälkeen...?

Kello ei kuitenkaan anna armoa. Toimitsija Mika kuuluu huutelevan kaiuttimiston kautta käytettyä kulunutta aikaa, mutta vielä sitä on jäljellä. Epämääräisen  cooperistin ajatukset pyörivät edelleen Lassen cooper -asiassa. Lassehan suoritti varusmiespalveluksensa 1967-68.
Koskas se cooper-testi onkaan kehitetty, miettii epämääräinen cooperisti ja saakin kaivettua muistin syövereistä, että tohtori Kenneth H. Cooper olisi kehittänyt testin vuonna 1960-luvun lopulla, jopa vuonna 1968, ja silloin Yhdysvaltain armeijalle.
Matka joutuu, aika kuluu, mutta vielä on pohdittavaa. Olisiko tuo Amerikan armeijan uusi salainen ase voinut levitä Suomen puolustusvoimien käyttöön jo alkuvuonna 1968? Tuskin, arvelee epämääräinen cooperisti ja kuulee, että yhä tiheämmin tiedottelee toimitsija Mika ajan kulua.

Lassen cooper -asia ei jätä rauhaan epämääräistä cooperistia, ja sitten muistaakin hän kuulleensa vieläkin vanhemmilta jääriltä, että ennenvanhaan armeijan kuntotestinä on juostu 15 minuutin juoksu! Toden totta, sehän selittäisi tulosta. Se sopisi vuosilukuihin ja olisi paljon uskottavampi suorituksena. Näin sen täytyy olla, toteaa epämääräinen cooperisti erittäin, lähes levollisen helpottuneena, mihin tosin varsinainen syy oli se, että raviradan kisakaiuttimistosta oli juuri kuulunut toimitsija Mikan takaperin laskema 5-4-3-2-1-SEIS.

Sittenpä olikin aika arvioida tämänkertainen oma, itse itseään vasten kamppailtu cooper-tulos. Jäiköhän siihen nyt hiukan parannettavaa, vai tuliko maksimi saavutettua, selviää viimeistään seuraavalla kerralla, elokuisessa Teivocooperissa.

Tervetuloa taas tuolloin cooperin pyörteisiin!













14.6.2018

Teivocooper 2/2018 juostu

Säällinen säätila Teivossa


Keskiviikkoiltapäivänä, tunnetussa Teivon Ravikeskuksessa, paistoi voittopuolisesti aurinko, vaikka joitakin raskaita pilviä soutelikin taivaalla, mutta eipä kuitenkaan nähty eikä koettu sadepisaroita katkaisemassa pitkään jatkunutta kuivuutta. Tuulenvirettä luoteen suunnasta oli havaittavissa.

Tasainen rata, suhteellisesti ottaen

Koska ei ollut aikoihin satanut, oli rata siinäkin suhteessa hyvässä kunnossa, että kaarteissa ei ollut tavanomaiseen tapaan sadeveden uurtamia uomia, vaan tasaista alustaa -- tässä suhteessa -- saivat juoksevaiset tallata omaan tahtiinsa.
Tietenkin kaarteiden kallistus tuntuu usein ensikertalaisen osallistujan jalkoihin yllättävältä (kannattaa tulla kokeilemaan), mutta ei siitä haittaa ole.

Yllättävä lähtöviiva

Lähtöviiva piirrettiin tällä kerralla täyttä kierrosta virallisesti ilmaisevan tolpan kohdalle, jotta päästiin eroon ylimääräisen kolmikymmenmetrisen laskeskelusta tuloksia määritettäessä sekä tehtiin juoksijoille helpommaksi seurata edistymistään raviradan kymmen- ja satametrismerkkien suhteen.

Yksi-kaksi-AJA!

Kun tuttu lähtökomento oli taas annettu, kirmasivat juoksevaiset kirkkaaseen iltapäivään kukin omaan tahtiinsa. Tai lähestulkoon omaansa, koska selvästi oli havaittavissa, että toimitsija Mika, joka tällä kerralla oli heittäytynyt juoksija Mikan rooliin, oli päättänyt seurata juoksija Jarnoa, jolla oli vanhastaan tyypillisenä tuloksenaan 3600 metrin kahden puolen osuvia suorituksia.


Kuinka kauan olisi Mika pystyvä seuraamaan Jarnoa; olisiko nk. Noutaja tuleva tuomaan lyijyä Mikan pohkeisiin, paljonko ja missä vaiheessa, koska vaikka tiedossa oli, että juoksija Jarno oli juoksutauosta kärsimään joutunut ja että Mikakin hiihtotaustastaan huolimatta juoksumiehiä oli, saatettiin toimitsijain parvessa silti ajatella ja ajateltiinkin, vaikkei aivan kaikkien toimesta, että liian korkealle Mika oli saattanut tavoitteensa asettaa juuri nimenomaan Jarnoa seuraten ja arvattavasti aikoen, mikäli Jarno häntä ei olisi jo matkan varrella kovalla vauhdinpidolla pudottava, yrittää tämän loppuhetken pinnistyksessä yllättää, mikäli kintereissä ja jäntereissä puhtia vielä siinä kyseisessä hetkessä oleva olisi.
Tämä suoraviivainen päätelmä mielessään tähyilivät toimitsijat haukankatseillaan juoksun kulkua, sen minkä toimitsijoinniltaan ehtivät.

 Vasen ja oikea ja aina vuorotellen, mutta suoran päässä käännös vasempaan

Tänä pitkän kuivan, mutta sateettoman kauden päivänä, jolloin puoliksi, tahi viidellä kahdeksasosalla, saatettiin myös peljäten odottaa, että koska nousisivat tylyt pölypyörrepilarit, kun kuivuuttaan huutavan maan kantama ravirata, menetettyään pintansa  koheesion kosteuden puutteen tähden, katoaisi tuulen matkaan kuin uuden maailman Keskilännen viljelysmaa 1930-luvulla, jatkui juoksijan ankara taistelu armotonta kelloa vastaan koko ajan taukoamatta.

Koko kahdentoista minuutin ajanjakso, joka -- suhteellisuusteorian vastaisesti -- vaikutti paikallaan pysyvän kappaleen näkökulmasta huomattavasti lyhyemmältä kuin liikkuvan kappaleen näkökulmasta, sai todistaa peräänantamatonta kamppailua juoksijoiden taholta käsin (eikös tässä pitäisi olla jaloin, latojan huomio).

Aika!

Ja katso, vihdoin koitti hetki, jolloin tämä koettelemus oli päättyvä. Toimitsija Jarin henkilökohtaisessa päässä sijaitsevasta suusta käsin, mikrofoniin liitetyn kaiutinjärjestelmän kautta kajahti korvinkuullen helpottava "Aika!"-komento ja kuin yhteisestä merkistä juoksijat seisahtivat antaen ponnistelleiden kehojensa näin levätä.

Tulokset

Kuten yleensäkin, toimitsijapartio kävi keräämässä juoksijoilta tietoonsa täyden kierroksen ylittävät metrimäärät, joista paljastui, että juoksija Mika oli ollut kuin ollutkin kykenevä yllättämään juoksija Jarnon loppuhetken pinnistyksessä kokonaisella kahdeksalla maapallon päiväntasaajan ympärysmitan neljäskymmenesmiljoonasosalla.

Ylipäätään juoksijat olivat tyytyväisiä, koska suoritukset olivat toivottuja tai voitiin tulkita sellaisiksi ottaen huomioon mahdolliset harjoitustauot tai muut vastaavat hidasteet.

Näin siis tällä kertaa...

...ja seuraavan kerran näillä seuduilla näissä merkeissä heinäkuussa.

Tervetuloa!



PS.
Ei tullut pyörremyrskyä, rata on paikallaan ja eiköhän seuraavaan kertaan mennessä sadettakin olla saatu.


10.5.2018

Teivocooper 1/2018 juostu

Sää oli kaunis ja aurinkoinen sekä vuodenaikaan nähden lämmin, kun cooperia kauden avauksena juostiin. Vaikka radalle olisi mahtunut enemmänkin juoksijoita, puolentusinaa kuntonsa testaajaa oli kuitenkin paikalla katsomassa, että kuinka kauas askel kantaa.

Aiheen parissa jatketaan kesäkuussa, tervetuloa jälleen tuolloin!

9.5.2018

Kauden 2018 Teivocooperit alkavat...

Tänään taas mennään.

Lähtö klo 19.00, ilmoittautuminen mielellään puoli tuntia ennen.

Tervetuloa!

27.3.2018

Pieni parannus cooper-esitykseen

Cooper-animaation aiempi, paikallaan pomppiva pikku-ukko passitettiin muualle.

Tilalla on vähän parannettu hahmo, joka pyrkii jäljittelemään juoksuaskelia sekä osaa kääntyä (ainakin suurin piirtein) juoksusuunnan vaihtuessa sivustakatsojan kulmasta nähtynä.

Täydellisestä se on vielä kaukana, mutta jo nyt allekirjoittaneen taiteelliset taipumukset on venytetty äärirajoilleen, valitettavasti.
Älkää kuitenkaan antako tämän häiritä, vaan katsokaa yläreunan valikon kohdasta
Aikataulu, että koska taas päästään ravirataa rivakasti kiertämään.

Tervetuloa tuolloin mukaan!


25.3.2018

Tyylimuutos Teivocooperin tulossivulla

Tuoreimman tyylimuutoksen jälkeen kunkin juoksun tulokset avautuvat korttimuotoisesti näin:





23.3.2018

Pieniä muutoksia Teivocooperin tulospalvelusivulla

Osakilpailun tulosten lopussa on, kuten ennenkin, nappi, joka avaa mahdollisuuden katsella kyseisen juoksun kulkua animoituna.

Napin teksti on muuttunut.



Toiminnallisuus on kuitenkin sama.
Myös avautuvan ikkunan ulkonäköä ja asettelua on vähän siistitty.