14.9.2017

Teivocooper 5/2017



Miesten kauden kokonaiskilpailun voittaja Sami Honkala

Kauden päättävä kuntotesti käytiin, perinteiseen tapaan, Teivon tuoreesti huolletulla kaviouralla.

Vaikka päivällä oli tullut ankara sadekuuro, oli se ymmärtänyt vetäytyä muille mannuille ja puitteet kuntotestille olivat taas kohdallaan tuulettomassa, noin 12 asteen lämpötilassa..

Tusinan verran reippaita ponnistelijoita oli paikalle saapunut, kukin edustamaan itseään ja kokeilemaan, mitenkä tossu nousee kauden tässä vaiheessa.
Ja komeastihan se nousi itse kullakin.

Heti alusta alkoi erottua kolmen kärki, kun Janne, Teppo ja Jarno etenivät niin hyvää alkuvauhtia, että uumoiltiin jo ehkä Tepon kautta aikain kärkituloksenkin tulevan säretyksi. (Ennen lähtöä Teppoa innostettiin toimitsijain toimesta täyden nelosen juoksemiseen, mille Teppo ei kuitenkaan täysin lämmennyt). Illan viileyskin ehkä sen verran kuitenkin kärjen tahtia jarrutti, että ennätys - ennen tätä kertaa syntynyt - myös jälkeen sen voimaan jäi.

Osallistujajoukossa nähtiin hienoja taisteluita itsensä voittamiseksi ja maagillisen 3000 metrin rajan ylittämiseksi sekä omien kauden kärkitulosten syntymisiä. Kaikkiin viiteen osakilpailuun osallistunut Sami Honkala pokkasi aiheellisesti kauden kokonaiskilpailun voiton juosten vielävviimeisessä osakilpailussa oman ennätyksensä!



Teivocooper-kausi on nyt näinollen siis ymmärrettävistä syistä ja pätevillä kalendaarisilla perusteilla täysin takana. Kaikki nuo pontevat ponnistelut ovat vaipuneena muistojen aarrekammioon, josta niitä tosin kukin voi halutessaan poimia antamaan henkistä tukea edessä olevan peruskuntokauden välillä kenties puuduttavaankin ponnisteluun. (Ja onhan peruskuntokauden puuduttavuutta katkaisemassa myös Teivocup).

Kiitoksia osallistuneille, talkooväelle sekä puitteet tarjonneelle Teivon Ravikeskukselle.

Eiköhän ensi kesänä taas tavata näissäkin merkeissä!

Reipasta menoa lähtö"laukauksen" jälkeen


Yli-Marttilan Juhani parantaa tulostaan kisa kisalta niin pitkillä kuin lyhyilläkin matkoilla

Kärkikolmikon vauhtia. Oikealta: Janne, Teppo ja Jarno

Vilppolan Jiri etusuoralla

Pirilän Tuomaksen kiri kohti laskuvarjojääkärikoulutusta

Annalan Salla edusti kauniimpaa sukupuolta ylittäen reilusti 3000 m:n rajapyykin

Teivon tapahtumien vakikävijä Joonas Kuisma
Vuorovedolla vauhtia. Teppo ja Janne

Kokonaiskilpailun voittajan Honkalan Samin lentävää askellusta

Ronkaisen Jarkko osallistui neljään Teivocooperiin. Hienoa, että jaksoit taas Vaasasta saakka tulla Teivoon.

Ei paina matkavauhti Kallialan Petriäkään

Sarkkisen Jarkko paransi tulostaan jokaisessa osakilpailussa

12.9.2017

Viimeistä tuodaan...

...tämän kauden Teivocoopereista tarjolle, nimittäin.

Vääjäämättä on taas lystinpito mennyt niin pitkälle, että on kuluvan kauden viimeinen kerta tarjolla kunnon kohoamisen esittelyyn.

Vielä kerran on lupa kipittää kelloa karkuun kaviouralla.

Vielä kerran on pitkiä suoria taitettavana ja laajoja kaarteita kierrettävänä meillä kaksitahtisilla, kun nelitahtiset pitävät taas välipäivää.

Vielä kerran saatetaan nähdä valkea teltta tyvenessä säässä lepattamassa ja toimitsijat toimitsijoinnin tuoksinassa toimeliaina toimimassa.

Huomenna, 13.9.2017, on Teivocooperin tiimellyksen kauden täyttymys.

Saavu sinne siis, kuntoilun ystävä, tervetuloa!

5.9.2017

Parannuksia cooper-tulospalveluun

Pari muutosta on nyt tehtynä.

Parannus aikaisempaan:

Cooper-tulosrivi koostuu edelleen kolmesta osasta:
  • tulos
  • väliajat
  • juoksijan nimi
Osa väliajat (sinisellä taustalla) on edelleen linkki, josta avautuu kaavio, jossa kaksi käyrää osoittaa vauhdin vaihtelua kierroksittain.

Parannus:
Cooperistin vauhdin vaihtelua osoittavat käyrät skaalautuvat nyt automaattisesti, jolloin vauhdin vaihtelu näkyy tarkemmalla asteikolla, mikä tarkoittaa isompia muutoksia ja parempaa luettavuutta käyrissä.
Vauhdin vaihtelu näkyy nyt kunnolla ja selvästi.

Sininen käyrä näyttää cooper-väliajat ja mikä on ollut keskimääräinen vauhti niiden kohdalla.
Punainen käyrä näyttää yksittäisten kierrosten vauhdin.


 

Lisäys

Jokaisen cooperin tulosten lopussa on nappi

Sitä painamalla avautuu ratanäkymä, joka on ilmakuva Teivon raviradasta idän suunnasta otettuna.
Kuvan alla on lista cooperin osanottajista tuloksineen.

Vaan eipä tässä vielä kaikki.
Myös kuvassa on osanottajain nimilista sekä iloisesti hymyilevä pikku-ukko.
Kun painetaan kuvan alta nappia

alkaa rataa kiertää kutakin cooperistia vastaava pikku-ukko cooperistin omaa, kierroskohtaista vauhtia mukaillen!
Animaatio pyöräyttää cooperin läpi pikakelauksella.

On siis kullakin osanottajalla mahdollisuus kylpeä noissa kultaisissa cooper-muistoissa vielä kerran, sekä toistaiseksi osallistumattomille antaa lisäpolttoainetta siihen intohimon roihuun, joka vielä joskus on tämän osallistumattoman saattava kokemaan omakohtaisesti, henkilökohtaisella ihmiskehollaan, cooperin tarjoama keino tuntea itsensä uudella tavalla, etenkin jalkalihasten sekä hengityselimistön osalta.

Tämän vuoden tulokset

Vielä kerran ehtii mukaan tämän kesäkauden cooperiin!

17.8.2017

Teivocooper 4/2017 takana

Toimitsijat - Mika, Jari ja Matti - katselivat Teivon raviradan autiutta radan sisäpuolelle normaaliin tapaan valmistellun ilmoittautumis-, juottopiste- ja tulospalvelupöydän takaa.

- "saadaankohan sadetta", aprikoi Mika katsellessaan Teivaalanharjun yli vyöryviä pilvimassoja, joista kukin arvattavasti sisälsi tonnikaupalla vettä.
- "eikö täällä nyt ketään näy", säesti Jari, kun parkkipaikalla ei näkynyt saapuvaa liikennettä merkkinä siitä, että innokkaat cooperoitsijat ryntäisivät, pilvimassojenkin vyöryn voittaen, paikalle kokeilemaan kuntonsa kehittyneisyyttä edellisiin Teivocooper-kertoihin verrattuna.
- "no nyt näkyy", havaitsi Matti, kun ensimmäinen, selvästi cooper-juoksijan oloinen hahmo ilmaantui näkösälle ja lähestyi vakain askelin ilmoittautumispaikkaa.

Ja niin oli kuvaannollisen ketsuppipullon teoreettinen korkki avattu. Cooperoitsijoita saapui ja jo vain tultaisiin jälleen pääsemään tavalliseen tapaan lukumäärältään toisellekymmenelle kurottavan osanottajajoukon voimin tallaamaan kaviouraa 12 minuutin mieltä karaisevan ponnistelun merkeissä.

Synkkä pilviverho peitti taivaan, muutama yksittäinen sadepisara kävi hieman kokeilemassa niin cooper-ponnistelijain kuin toimitsijoidenkin hipiöitä, sää oli lähes tuuleton, mutta sopivan lämmin, noin 18 °C, kun lähtömerkki ravilähetystyyliin tutusti annettiin: Yksi-Kaksi-Aja!

Ja matkaan. Parhaan lähdön sai Jarno V., joka lähti taittamaan matkaa aivan omaan tahtiinsa. Ensimmäisen kierroksen täyttyessä kakkosena Sami H. ja kolmantena Joonas K. tuntumassaan Andreas H. Toisen kierroksen täytyttyä Joonas K. nousi kakkosen rinnalle ja ohi! Taaempana omat paikat löytyivät helposti ja ne pidettiin, ellei sitten menetetty.

Testiajan täytyttyä toimitsijapartio kiersi taas keräämässä lopputulokset, cooperoitsijat tekivät loppuverryttelyn tarpeen mukaan ja poistuivat paikalta.
Juuri, kun toimitsijat olivat saaneet tavarat kasaan, päästivät massiiviset pilvilautat pitkään pidättelemänsä veden suurten sadepisarain muodossa lankeamaan Raviradalla.
- "hyvä, saadaan pohjavedet kuntoon", totesivat toimitsijat ja lähtivät pois.

Vielä on yksi cooper-koitos tämän kauden nimiin jäljellä, joten tervetuloa taas syyskuussa näissä samoissa merkeissä tällä samalle cooper-areenalle!

Vikmanin Jarnon vakuuttavaa menoa

Joonas Kuisma vetää ja Andreas peesaa tässä vaiheessa

Kallialan Petrin tyylinäyte. Peesissä tiukasti Katriina Laurila

Tuomas Pirilän keveää askellusta

Kauppisen Matias pyrkii karkuun kanssakilpailijoilta

Sarkkisen Jarkko paransi tulostaan edelliseen kertaan verrattuna

Päivän kolmanneksi pisimmälle juossut Honkalan Sami vetää ja toiseksi pisimmälle yltänyt Joonas seuraa tilannetta takana

Viimeiset puserrukset Andreas Hatakalta

Meriläisen Janin polvi nousee vielä vakuuttavasti

Ronkaisen Jarkko kahden kilometrin kohdalla

Naisten kakkonen Piia näyttää mallia


13.7.2017

Teivocooper 3/2017

Matti ohjeistaa juoksijoita ennen starttia
Sateen uhka, joka eilispäivänä ja myös cooperpäivän aamuna oli toteutunutkin suorastaan täysimääräisesti, oli nyt valunut hiekkaan, muttei hukkaan, tehden näin tilaa 20+-asteisena melko lämpimälle juoksusäälle.
Rata oli jälleen huollettu ja sitä myöten kaikki oli valmistettu.

Paljon mainostettua valkoista telttaa ei nyt ollut paikalla, mutta ei se ollut tarpeenkaan, koska sää ei uhannut edes toimitsijain elektroniikkaa.
Kun Mika oli saanut raviradan kuulutusjärjestelmän mikrofonin haltuunsa sekä toimimaan ja Jari omajalkaisesti piirtänyt lähtöviivan raviradan hiekkaan, olivat paikalle kymmenen hengen voimin saapuneet cooperoitsijat valmiina kokeilemaan, miltä meno tällaisena heinäkuisena myöhäisiltapäivänä olisi maistuva.

Ja kun Jarin suusta käsin, raviradan kuulutuskaluston sähköisesti vahvistamana, kajahti perinteinen ravilähetyskomento "yksi-kaksi-aja!", singahtivat cooperoitsijat kuin yhteisestä merkistä liikkeelle.
Itse kunkin cooperoitsijan henkilökohtaiset jalat tikkasivat radan pintaa kunnon edellyttämään tahtiin, jokainen kamppaili, alussa kepeämmin, mutta loppua kohti yhä raastavammin, armottomasti tikuttavaa kilpailukelloa vastaan, joka vasta  12 minuutin taukoamattoman käynnin jälkeen olisi pysähtyvä ja jolkottelijat piinastaan päästävä.

Yhä uudet ja uudet kierrokset täyttyivät, puolenvälin jälkeen täyttyneet minuutit kajahtelivat PA-laitteistosta kuulutuksina ja viimein kuului Mikan ääni laskemassa viimeiset sekunnit ja kajauttamassa seis-komennon, saivat uupuneet ponnistelijat kauan (no, muutaman minuutin sentään, latojan huomio) kaipaamansa levon.

Kun toimitsijapartio oli vielä käynyt keräämässä lopputulokset, oli ponnistelun riemu tältä kerralta peruuttamattomasti ohi.

Mutta mitään ei ole menetetty, sillä elokuussa taas nähdään näissä merkeissä!


Otto meni kärjessä kuin moottori

Sami kypsyttää Joonasta lujalla vauhdinpidolla

Timo kirittää Petriä ja Petri Timoa, Iso Kolmonen* kaatui, mutta keskinäinen paremmuus jäi seuraavalla kerralla setvittäväksi.

Jarkko R. pakenee takaa-ajajia.

Katriina asetti cooperin jopa Liikuttavien yhteislenkin edelle.

Niko ponnistelee, mutta takaa lähestytään...

Päivi puristi loppuun asti.

Jarkko S puristanee ensi kerralla aavistuksen kovempaa...


(*kuten heti oivalletaan, Iso Kolmonen viittaa maagilliseen 3000 metrin rajan ylittämiseen, vai mitä te luulitte?)

16.6.2017

Teivocooper 2/2017

Oli hienoa todeta, että sää oli kesäinen; aurinko paistoi eikä tuultakaan juuri ollut, kun kesäkuisen cooperin osallistujat päästettiin lanatulle radalle, jossa kymmenen metrin kepitkin olivat jo pystyssä.

Juoksun aikana kävi kuitenkin ilmi, että ajan hammas eilispäiväisen (tiistai) runsaan sateeen muodossa oli nakertanut radan kuntoa niin, että varsinkin kaarteita ei päässyt ottamaan aivan sisäkurvia nuolemalla, koska orastavan eroosion merkkejä oli. Vesi oli radan jättäessään ottanut hieman maa-ainestakin mukaansa ja uurtanut poikittaissuuntaan pieniä uomia, jotka kuitenkin sen verran toivat epätasaisuutta, että valinta oli tehtävä joko ottamalla kaarteen vähän väljemmin tahi sitten menettämällä askelrytmiä uurrosten yli loikiskellessa. Kukaan ei kuitenkaan joutunut kääntymään takaisin reitin huonon kunnon takia - ei ennen kilpailua eikä kilpailun aikanakaan.

Nyt, kun sää oli lämmin, ei tarvinnut juoksun jälkeen tuloksia keräämään lähettää kahta toimitsijapartiotakaan liikkeelle.
Mukana oli useita jo edelliskertaisiakin osallistujia, jotka näin saivat tuntumaa sään vaikutuksesta tulokseen. Jotkut olivat edelliskerrasta parantaneet, toisilla taas tulos oli nyt hieman edellisestä jäänyt. Kaikilla oli kuitenkin meininki seuraavalla kerralla tavoittaa jälleen hiukan edellistä parempi tulos.

Ensi kerralle toivotaan taas hienoa kesäsäätä tukemaan kirmaajia, joita mahtuu kyllä lisää vaikka millä mitalla, koska radalla nimittäin todellakin on vielä tilaa.

Teivocooper 1/2017

Ensimmäiseen tämänvuotiseen Teivocooperiin oli jälleen saapunt urhea osanottajien joukko.

Valmistelujen aikana radalla takasuoralla nähtiin toimintaa, kun joukko hevosia ajajineen treenaili volttilähtöjä, mutta onnekseen ehtivät lähteä pois ennen cooperistien tuloa: olisi se valtava juoksijahyöky kenties survonut hevoiset kärryineen ja kuskeineen kaikkineen tossujensa alle ohi ja yli vyöryessään.

Poikkeuksellisesti radan huoltotyötkin olivat myöhässä, joten hieman oli juoksijain jalkoihinsakin vilkuiltava, jotteivat kavionjäljet tahi pahimmillaan ns. Pavosen Heska kumppaneineen olisi päässeet yllättämään. Ja valppaanahan juoksijat olivat. (Kävi kyllä niinkin poikkeuksellinen tapaus, että yksi juoksija radan tilan nähtyään palasikin omia jälkiään takaisin eikä riskeerannut koipiensa terveyttä).

Viileä, ettei sanottaisi suorastaan kylmä, koillistuuli pyrki hyydyttämään cooperistien intoa, vaan eipä pystynyt. Reippaan rivakasti juoksijat taittoivat matkaa, kunnes lopetusmerkki armahti huilailemaan.

Sen verran oli kuitenkin viileyttä ilmanalassa, mutta lämpöä järjestäjien rinnassa, että pistettiin kaksi partiota liikkeelle keräämään lopputuloksia, jottei juoksijoilla päässyt hiki aivan jäätymään.

Paremman sään toivotuksia jaettiin puolin ja toisin lopuksi.