3.6.2019

Teivocooper 2/2019 tulossa keskiviikkona 5.6.

Kuluvan kauden toinen cooper-koitos on varsin lähellä.
Näyttää siltä, että suursäätila on pukkaamassa meille varsin kesäisiä lukemia, kuten ajankohtaan nähden tietysti voikin toivoa.






Tervetuloa siis keskiviikkona, 5.6. klo 19 (ja ilmoittautumaan 18.30 mennessä) tutulle tienoolle Teivon ravikeskuksen ytimeen, osallistumaan cooper-testin tenhoavaan pyörteeseen.

PS. Tässä vielä Nettikamera Teivoon

9.5.2019

Toukokuun Teivocooper 1/2019 juostu


Teivoon saavuttaessa nähtiin radalla poikkeuksellisesti hevostoimintaa, kun käynnissä oli raviohjastajakorttikurssin harjoitus. Sen verran se vaikutti Teivocooperinkin järjestelyihin, ettei saatu toimitsijatelttaa pystyyn radan sisäpuolelle perinteiseen paikkaan, vaan tukikohta pystytettiin nyt katsomorakennuksen varjoon ulkoterassille. Hyvin osallistujat kuitenkin sinne löysivät.
 
Pikkuhiljaa hevostreeni tuli valmiiksi ja vähän seitsemän jälkeen päästiin cooperin lähtöviivalle.


Aurinko paisteli, muutama irtopilvi purjehti taivaalla ja lämpömittari, jos sellainen olisi paikalla ollut, olisi näyttänyt kymmentä astetta, mutta pohjoinen viima pisti osanottajat aprikoimaan, että olisiko jo lyhyiden trikoiden sää vaiko eikö.

Lähtö on tapahtunut!
Yhdeksän rohkeaa atleettia, mukana kolme ensikertalaista, asettautui viivalle ja kuultuaan toimitsija Jarin perinteisen "Yksi-kaksi-AJA!"-komennon, säntäsi matkaan.



Vauhtia aletaan rakentaa
Ennakkoarvailujen mukaisesti Niemen Janne taittoi pisimmän matkan. Vikmanin Jarno seurasi Jannea melko pitkään, mutta joutui lopussa antamaan periksi puolensataa metriä. Kuisman Joonaksella ei tällä kerralla happi kulkenut totutulla tavalla, joten hän sai seurata kärkikaksikon selkien loittonemista aiemmin kuin yleensä, mutta katsotaanpa ensi kerralla, mikä on tilanne.

Ehkä tiukimman pinnistelyn tuottaa perinteisesti tietynlaisena cooperin rajapyykkinä pidetyn 3000 metrin  matkan ylittäminen, mikä täällä näkyy oikein konkreettisesti kolmen kierroksen täyttymisenä. Niinpä nytkin nähtiin, toimitsija Mikan kuuluttaessa viimeisten kymmenten sekuntien täyttymistä, kuinka lähellä rajaa olevat juoksijat pääsivät puristamaan kaikki käytössä olleet voimanrippeensä, ketkä rajan ylittäen, kuka siitä tällä kerralla hieman jääden.

Kun toimitsijapartio oli kiertänyt keräämässä lopputulokset, päästiinkin mehun siemailemiseen, juoksun spekulointiin, loppuverryttelyyn ja kotiinlähtöön.

Seuraavan kerran näissä merkeissä nähdään kesäkuussa, tervetuloa!

Vielä kuvasatoa ensimmäisen tonnin täyttymisen vaiheilta:
Kärjellä on ensimmäinen kierros täyttymässä








7.5.2019

Kuluvan vuoden (2019) Teivocooperit alkavat!

Hura-huh-hah-hei ja hattureuhkan ilmaanheitto!

 Teivocooper on täällä taas tuottamassa ponnistelun iloa sitä halajaville.

Toiminta on samaa, kuten ennenkin, paitsi yhdessä suhteessa: juoksuja on tänä vuonna vain kolme -- toukokuussa, kesäkuussa ja elokuussa. Ponnistelun riemussa vuorotellaan Teivo Trailin kanssa, niitä on kaksi: heinäkuussa ja syyskuussa.

Mutta takaisin tarkemmin Teivocooperiin.
- asiassa tapahtuu keskiviikkopäivinä, startti on klo 19.00, ilmoittautuminen mielellään puoli tuntia aikaisemmin.
- kilometrin mittaista ravirataa kierretään.
- tulokset ja väliajat otetaan talteen, jotta niistä saadaan komeat tulosluettelot sekä valtavan hienoja käyriä jälkikäteen ihasteltaviksi ynnä vielä pikku-ukkoanimaation toistettavaksi juoksujuhlan kulkua kunkin osalta, olosuhteisiin nähten, mahdollisimman orjallisesti.

Aiempien kausien saavutuksia voipi tutkailla täältä:
 http://teivostayers.fi/tulospalvelu/teivo_tuloksia.php?kisa=teivocooper

Eivätkös vain jo korvat höristykin kuulemaan perinteistä lähetyskomentoa (Yksi-kaksi-AJA!)?

Tervetuloa mittaamaan kestävyyttä ja siirtämään omakohtaisen inhimillisen suorituskyvyn rajoja pikkuisen pidemmälle kerta kerran jälkeen!

12.9.2018

Teivocooperit tältä kaudelta (2108) takana

Kauden kuningatar  Salla ja kuningas Joonas

Teivon Ravikeskus tervehti cooperisteja tällä kerralla tuulisella syyssäällä, lämpöä oli nelisentoista astetta tapahtuma-aikaan ja pohjoisen puoleinen tuuli puhalteli välillä navakammin, välillä hiukan vähemmän pontevasti. Aurinkoikin  paistoi, mutta valitettavasti harjun puusto venytti latvansa sen tielle, joten varjojen mailla vaellettiin kenttää ympäri.

Lähtökehotus kajahti tutusti ja cooperistit riensivät kohti ensimmäistä kaarretta. Rataa ei oltu tällä kerralla lanattu, vaan se oli sateidenkin jäljiltä tiiviin ja pitävän oloinen. Tämä seikka näkyi siinäkin, että yleisesti ottaen cooperistit pitivät melko hyvää vauhtia.

Kovimmaksi kuntonsa tunteva kolmikko, Niemen Janne, Vikmanin Jarno ja Kuisman Joonas, valikoitui kärkeen ja muut seurasivat perässä, Yli-Marttilan Juhani heistä ensimmäisenä. Alkuvaiheilla kärkimies vaihtui tämän tästä, mutta kohta kävi ilmi, että Jannen päivän kunto oli kovin ja hän pääsikin hieman eroon Joonas-Jarno -kaksikosta kellon käydessä lahjomattomasti kohti kahdentoista minuutin rajaa.

Helpottavan lopetuskomennon jälkeen kävi ilmi, että kukin oli taittanut matkaa juuri tismalleen oman kuntonsa mukaisesti ja näinollen cooper-testi oli täyttänyt tehtävänsä.

Koska kyseessä oli kauden viimeinen osakilpailu, palkittiin vielä pokaalein kauden mittaan parhaiten ponnistelleet; naisten sarjassa Salla Annala ja miesten sarjassa Joonas Kuisma.

Teivocooperit saatiin näin tältä kaudelta valmiiksi. Kiitoksia vielä toimitsijain puolesta osallistujille.
Ensi kaudella taas jatketaan.

Sillä välin vielä on jäljellä viimeinen Teivo Trailin osakilpailu jo kohta on jälleen Teivocupin aika.

 














Hyvä juoksusää tulossa tänään

Näyttäisi siltä, että kelpo säässä saadaan ponnistella tänään Teivocooperia.



 Tervetuloa!









16.8.2018

Teivocooper 4/2018 (elokuu) juostu

Kauniissa säässä

Kesän paahtavimmat helteet olivat jo muistojen aarrearkussa, mutta olipa vielä kaunis ja lämmin päivä riittänyt tämänkertaisen Teivocooperin säänäyttämöksi. Lämpöä oli parisenkymmentä astetta ja vieno eteläinen tuuli tuki juoksijoita takasuoralla ja vastaavasti hiveli viilentävästi etusuoralla. Aurinkokin kurkisteli Teivaalanharjun puunlatvojen yläpuolelta ja se olikin kykenevä seuraamaan koko juoksun takasuoran osalta, mutta loppuvaiheissa korkeimmat puunlatvat jo tuolta hehkuvalta tulipallolta katkaisivat näkymän etusuoran tapahtumiin.

Kohtalaisella kelillä

Rata oli taas huollettu, mutta näytti siltä, että viimeinen lanaus olisi puuttunut, koska äkeenjälkimäisiä uria noudatellen pääsivät tai joutuivat tahi kykenivät juoksevaiset matkaa taittamaan, mikä tarjosi toisaalta pehmeää alustaa, mutta ehkä sitä jopa liikaakin.

Matkaan

Yksi-Kaksi-Aja! oli taas komento, jolla sännättiin matkaan kamppailemaan itse itseään vastaan, kuten asiaan kuuluu. Toki, jos mahdollista, oli mahdollista käyttää likimain samaa vauhtia etenevää kanssajuoksijaa moraalisen tuen (peesin, latojan huomautus) antajana, ja niinpä näkyikin muodostuvan pieniä ryhmiä joissa matkaa taitettiin.

Kelloa vastaan kamppailemaan

Varsin luultavaa on, ettei matkaa taitettu kuitenkaan ns. mukavia jutellen, koska kullakin riitti keskittymistä oman kehon tuntemuksiin: onko vauhtini sopiva, kykenenkö sen säilyttämään tahi parantamaan, onko nk. noutaja tulossa loppupuolella imaisemaan joustavuuden, jäntevyyden ja voiman tunnon kintereistä ja jäntereistä vai onko (enemmän tai vähemmän systemaattinen ja säännöllinen) harjoitukseni vaikuttanut niin, että pystyn tekemään hiukan paremman suorituksen kuin edelliskerralla tai kauden parhaalla kerralla tai Teivocooper-historiani parhaalla kerralla.

5-4-3-2-1-SEIS!

Vihdoin koitti vapauttava komento, joka päästi juoksijat ponnistelemisen riemusta vetämään vähän henkeä välillä. Kuvaannollisen pölyn laskeuduttua toimitsijapartio kiersi radan keräten talteen täyden kierroksen ylittävät metrimäärät ja niinpä taas voitiin todeta, että joillakin osallistujilla oli vauhti pysynyt samana kuin edellisellä kerralla, joillakin taas muuttunut. Muuttuneissakin oli kahta tilannetta, joko paremmin kuin aiemmin tai sitten jonkin verran saattoi jäädä puuttumaan aiemmasta tuloksesta. Tämähän on siinä mielessä herkkää peliä, että päivän kunto saattaa vaikuttaa kovastikin.

Eikä tässä vielä kaikki

Tunnettua ostos-tv-fraasia mukaillen, vielä on jotakin jäljellä, ja tässä tapauksessa se on kauden päättävä cooper-tapahtuma, syyskuussa, 12 päivänä.
Tervetuloa taas tuolloin näissä samoissa merkeissä, näille samoille seutuville, näihin samoihin kellonaikoihin!  




14.8.2018

Huomennahan se tulee...

...seuraava Teivocooper, kuluvan kauden neljäs, nimittäin.

Kilpailukelloon on taas tankattu 12 minuutin edestä tehollista juoksuaikaa ja kun helteetkin ovat jättäneet maamme, on mitä oivallisin tilaisuus kokea pinnistelyn ja ponnistelun riemua Teivon kaviouralla.

15.8.2018

Klo 19.00 startataan.

Tule!

11.7.2018

Teivocooper 3/2018 (heinäkuu) juostu



Heinäkuu oli tullut tänäkin vuonna, kuten ennenkin, tuoden mukanaan perinteisen Teivocooperin, joka oli, kuten ennenkin, kauden kolmas osakilpailu. Kilpailu siinä mielessä, että kukin kamppaili itseään vastaan, kuten ennenkin.

Kun tavanomainen ravilähetys (Yksi-kaksi-AJA!) oli, kuten ennenkin, suoritettu, kirmaisi viisitoistapäinen juoksijaletka kohti ensimmäistä kaarretta, jota oli seuraava suora, jonka jälkeen kaarre, jonka jälkeen...no, osaatte yhdistää pisteet ja kuva hahmottuu.

Siinä itse itseään vastaan kamppaillessa saattoi jollakulla cooperistilla käydä mielessä sellainenkin asia, että jos minä juoksen tämän verran, kuinka paljon on mahtanut Lasse Virén juosta cooperissa? Ajallisestihan kukin pääsee Lassen kanssa tasoihin, mutta matka on toinen juttu.

Wanhain sotaratsuin mielessä Lassen saavutukset säilyvät kirkkaina aina viimeiseen (omaan) loppukiriin asti, mutta nuorisolle voidaan kertoa, että kyseessä on eräs Suomen kaikkien aikojen parhaista juoksijoista; kirkkaimpina saavutuksina 5000 metrin ja 10000 metrin olympiavoitot niin 1972 Münchenissä kuin 1976 Montrealissa.

Münchenin kympin kruunasi Lassen tekemä maailmanennätysaika huolimatta siitä, että hän kaatui juoksun alkupuolella, mutta ei antanut periksi, vaan nousi ja jatkoi.

Montrealin vitosella mielissä säilyy aina, kuinka loppusuoran alussa Lasse päästi Uuden Seelannin suurisuiset mailerit ("Jos lopussa ollaan samassa ryhmässä, ei Virénillä ole mitään mahdollisuuksia meidän mailerin nopeuttamme vastaan") rinnalle ja lähti sitten kohti olympiavoittoa.

Ja takaisin asiaan.
Edellä epämääräisesti mainitun cooperistin jalkain takoessa ravirataa saattoi hänen mieleensä palata omakohtainen muisto, tahi muualta kuultu kertomus, kuinka Lasse on ennätyksensä juossut armeijan cooperissa. Yleensä se mainitaan kantahenkilökunnan toimesta alokkaiden ensimmäisen cooperin startin lähestyessä, sillä lisämaininnalla, että jos joku juoksee paremmin kuin Lasse, on ensimmäinen kuntoisuusloma ansaittu. Lassen tulokseksi ilmoitetaan yleensä jotain 4500 - 4700 metriä.

Epämääräisen cooperistin mieleen saattaa palata sekin hämmentävä seikka, että jokaisessa varuskunnassa Lassen mainitaan juosseen tuo tuloksensa juuri siellä. Epämääräinen cooperisti uskoo Lassen olleen ahkera juoksija, mutta että ihan joka varuskunnassa...?
Lisäksi tuloksena 4700 metriä olisi lähellä nykyistä 5000 metrin maailmanennätysvauhtia, joten olisiko Lasse omalla vedollaan armeijan cooperissa tullut juosseeksi selvästi kovempaa kuin muutaman vuoden päästä tehdessään vitosen Suomen ennätyksen Münchenin kisojen jälkeen...?

Kello ei kuitenkaan anna armoa. Toimitsija Mika kuuluu huutelevan kaiuttimiston kautta käytettyä kulunutta aikaa, mutta vielä sitä on jäljellä. Epämääräisen  cooperistin ajatukset pyörivät edelleen Lassen cooper -asiassa. Lassehan suoritti varusmiespalveluksensa 1967-68.
Koskas se cooper-testi onkaan kehitetty, miettii epämääräinen cooperisti ja saakin kaivettua muistin syövereistä, että tohtori Kenneth H. Cooper olisi kehittänyt testin 1960-luvun lopulla, jopa vuonna 1968, ja silloin Yhdysvaltain armeijalle.
Matka joutuu, aika kuluu, mutta vielä on pohdittavaa. Olisiko tuo Amerikan armeijan uusi salainen ase voinut levitä Suomen puolustusvoimain käyttöön jo alkuvuonna 1968? Tuskin, arvelee epämääräinen cooperisti ja kuulee, että yhä tiheämmin tiedottelee toimitsija Mika ajan kulua.

Lassen cooper -asia ei jätä rauhaan epämääräistä cooperistia, ja sitten muistaakin hän kuulleensa vieläkin vanhemmilta jääriltä, että ennenvanhaan armeijan kuntotestinä on juostu 15 minuutin juoksu! Toden totta, sehän selittäisi tulosta. Se sopisi vuosilukuihin ja olisi paljon uskottavampi suorituksena. Näin sen täytyy olla, toteaa epämääräinen cooperisti erittäin, lähes levollisen helpottuneena, mihin tosin varsinainen syy oli se, että raviradan kisakaiuttimistosta oli juuri kuulunut toimitsija Mikan takaperin laskema 5-4-3-2-1-SEIS.

Sittenpä olikin aika arvioida tämänkertainen oma, itse itseään vasten kamppailtu cooper-tulos. Jäiköhän siihen nyt hiukan parannettavaa, vai tuliko maksimi saavutettua, selviää viimeistään seuraavalla kerralla, elokuisessa Teivocooperissa.

Tervetuloa taas tuolloin cooperin pyörteisiin!