Ja niin vain kävi, että juoksevaisten joukko oli jälleen kokoontunut Teivon Ravikeskuksen seutuville kuluvan kauden viimeistä Teivocooperia juoksemaan. Osallistujamäärä nousi tällä kerralla seitsemääntoista, mikä osoittaa selvää nousujohteista suuntaa. Hyvä näin ja samalla voidaan todeta, että kyllä radalle vieläkin tilaa jäi; kasvun mahdollisuus on edelleen olemassa.
Sääkin suosi, kun lämmintä oli kahdeksisentoista astetta, sää oli puolipilvinen ja tyyni. Toimitsijapuolellakin oli taas paras audiotekniikan tuntemus rivissä, joten langaton mikrofoni saatiin jälleen käyttöön.
Kun kaiuttimista käsin kajahti taas perinteinen ravilähetys "Yksi-kaksi-AJA!", lähtivät juoksijat totutusti kuin yhteisestä merkistä radan kierräntään. Ankarasti treenaavien vakavien harrastajien sarjassa oli mukana kaksi tuoretta mainittavan saavutuksen haltijaa edelliseltä viikonlopulta; Yann Chapellier oli juuri voittanut Tampere maratonin yleisen sarjan ja Janne Niemi puolestaan oli nopein Hämeen hölkän pitkällä matkalla.
Matkaan lähti myös useita ensikertalaisia, ja myös junioreja, mikä on suuntaus, jota aina tervehditään ilolla; onhan niin, että juoksu on lajeista jaloin. (Puujalkavitsiä yritetty, latojan huomio)
Tantereen töminä ja juoksun kumu eteni radalla ensi alkuun yhtenä massana, mutta pikkuhiljaa hajoten eri puolille, kun juoksijat taittoivat taivalta oman kuntonsa mahdollistamaa vauhtia.
Kärkipäässä titaanien kamppailu näytti ratkenneen heti ensimmäisellä kierroksella, kun nähtiin, että Janne oli alkanut taittaa matkaa junan lailla, pudottaen vastustamattomasti kyydistä muut. Yann ei nyt kyennyt vastaamaan, ja asia on hyvin ymmärrettävä siinäkin mielessä, että täysmaratonista palautuminen ei ihan parissa päivässä käy. Kyllähän Hämeen hölkän lähes parikymppinen pitkä matka saattoi Jannen kintereissä painaa, mutta ei kuitenkaan samalla tavalla. Jannen vauhtia seuratessa arvailtiin, että olisiko tavoitteena jopa Teivocooperin ennätyksen (3810, Teppo Syrjälä 2016) lyöminen.
Aika joutui, juoksu eteni ja vihdoin armahtava kuulutus kaiuttimista käsin irtaannutti juoksijat ponnistelun hurmasta. Toimitsijapartio kiersi radan mittaamassa kunkin tuloksen ja näin pääsivät juoksijat kilpailukeskukseen kostuttamaan mehulla kuivia kurkkuja ja käymään läpi juoksun vaiheita.
Yleisesti todettiin, että ihan hyvin meni, kannatti tulla ja että ensi vuonna tulokset kyllä paranevat.
Kiitoksia vielä toimitsijain puolesta kaikille Teivocooperiin osallistuneille!
Ja, huomattakoon, että ensi vuotta odotellessa on tarjolla mahdollisuus osallistua perinteiseen Teivocupiin, joka toivon mukaan saataisiin pitkästä aikaa juostua täysimääräisenä, kunhan korona saadaan ahdistettua pois ihmisiä kiusaamasta.
Esi-Teivocup on lokakuussa ja siitä ne sitten lähtevät taas pyörimään.
Teivocup alkaa, tervetuloa!
