Ei hellettä, mutta kelpo juoksusää kuitenkin
Kuluvan kesän (ainakin tähän asti) ainoat lämpimät kesäpäivät olivat puolentoista viikon päässä takana ja tänä cooper-päivänäkin oli aamusta alkaen sadetta saatu. Onneksi tämä vetinen sääelementti oli kuitenkin osoittanut voimattomuuden merkkejä ja vaikka vielä lähtöhetkellä nähtiinkin idän suunnassa synkkä sadepilvi, oli samalla lännen suunnassa hatarampi pilvimuodostelma jopa siinä määrin repaleinen, että aurinkokin pääsi säteitään esittelemään, joskin tosin lähtökomennon kuultuaan vetäytyi se taas kainosti pilvien taakse.
Lämpöä oli nelisentoista astetta, mutta oli lähes tyyntä, joten koko 18 osallistujan joukko saattoi singahtaa matkaan sään suhteen huolettomin mielin.
Matkantekkoon, matkantekkoon, matkantekkoon...
Ensimmäisellä kierroksella joukko jakautui jotakuinkin kolmeen kuuden juoksijan nippuun, mutta mitä pidemmälle juoksuiloittelu eteni, sitä enemmän ryhmät pirstoutuivat, kun kukin eteni omaa parasta vauhtiaan päästäkseen mahdollisimman pitkälle; jos ei välttämättä elämässä, niin tätä rataa kiertäessä kuitenkin.
Kierrokset täyttyivät, toimitsijat tekivät muistiinpanojaan (yhtäältä väliajat ja toisaalta juoksijain numerot täysien kierrosten kohdalla) ja katsojat huusivat sekä kannustuksia että väliaikoja
Tosiaankin, paikalla oli useammallakin juoksijalla henkistä tukea sekä jo mainittuja väliaikoja - tai ennalta suunnitellun aikataulun pitämisestä tiedotuksia antavia - huoltajia. Toki järjestäjien kellopartiokin sanoi väliajan aina juoksijan sivuuttaessa täyttyneen kierroksen, mutta eihän huoltajastakaan koskaan haittaa juoksun kuluessa ole.
No, kun sitten Mikki Hiiren pidempi käsivarsi oli täyden tusinan kerran kiertänyt kellotaulun ympäri, oli aika antaa pysähtymiskomento, joka annettiinkin, niin mökäfonin sireenin kuin vihellyspillin sekä vielä päälle hiukan huutamisenkin avulla melkoisena kakofoniana, mikä onnistuneesti säikäyttikin juoksijat pysähtymään paikalleen.
Juostut matkat arvioidaan järjestäjien toimesta
Juoksijain jähmetyttyä paikoilleen lähti perinteiseen tapaan taas järjestäjien mittapyöräpartio liikkeelle. Toimitsijatehtäviä pyritään mahdollisuuksien mukaan vähän kierrättämään, ja niinpä mittapyöräpartionkin jäsenillä olivat tällä kerralla tehtävät jaetut toisella tavalla aikaisempiin kertoihin verrattuna.
Mittailu meni muuten hyvin, mutta yksi hama sattui: yhdelle juoksijalle katsottiin pyörästä lukema väärin ja sanottiin väärä tulos. Pahoittelut Jaakko Heinolainen, oikea tulos on tulospalvelussa näkyvä 2821😳. (Mittapartion jäseniä ei rangaista, mutta kehotetaan painokkaasti parempaan valppauteen tulevilla kerroilla)
Aina, kun partio oli juoksijan sivuuttanut, vapautui tämä lähtemään verryttelemään tai sitten nauttimaan mehua lähtöpaikan vaiheille, minne sitten kerääntyikin joukko vaihtamaan tuoreita kokemuksia sekä spekuloimaan tulevia tahi menneitä juoksuja.
Ihan mahdottoman kauan väki ei juoksun jälkeen viilenneessä säässä viihtynyt (ne kun alkavat illat näin syyspuolella pimetä ja viiletä nopeasti), joten oli hyväkin poistua lämpimään, jottei terveyden suhteen iske pahaa takaiskua ja jälkilaskua.
Toimitsijat vielä setvivät tulokset julkaisukuntoon ja niin oli cooper tällä kertaa toteutettu kokonaisuudessaan.
Tuloksiin pääsee yläreunan valikosta tai sitten täältä: Cooper-tulokset
Kiitos ja tervetuloa uudelleen
Näin mentiin tällä kerralla.
Vielä on kuluvan cooper-kauden päättävä koitos jäljellä ja se nautiskellaan 23.7.2025 tällä samalla Lamminpään urheilupyhätön tar-, sprin-, novo- tai mikä lieneekin -tan-päätteisellä radalla.
Tervetuloa taas tuolloin!
