Kun toimitsijat astuivat Lamminpään Urheilupyhätön paraatiportista sisään, kiinnittyi huomio kentän yllättävään hiljaisuuteen. Poissa oli normaali urheilukoululaisten iloinen mekastus uusiin lajeihin ja tekniikoihin tutustuttaessa. Katsomo ammotti tyhjyyttään, kun se tavallisesti oli täynnä pienien urheilijanalkujen huoltajia.
Vain nurmikentän kulmissa olevat liput huojuivat hiljaisessa kesätuulessa. Yleensähän kulmissa ei lippuja ole, joten sisimmässään toimitsijat aavistivat, ettei kaikki ollut kohdallaan...
Tavallisesti suljettuna olevan kakkospukuhuoneen ovi ammotti nyt avoimena ja siellä voitiin nähdä hahmoja sidoskelemassa nappulakenkien nauhoja.
Kaupungin tilojen varauskalenterin tarkastus paljasti, että kentälle oli ilmestynyt varaus jalkapallo-ottelusta. Ja se oli merkitty alkavaksi samaisella kellonlyömällä kuin Teivocooperinkin piti alkaa.
Jösses, herramunjee ja mussiunakkoon! Mikä nyt eteen? Joudutaanko cooper siirtämään tai perumaan kokonaan. Olisiko mahdollista siirtää cooper toiselle suorituspaikalle? Toiveikkaita cooperinjuoksijoita alkoi kerääntyä paikalle ja hetkisen vaikutti siltä, että tässä ei hyvin voi käydä. Varauskalenterin tutkailu paljasti, ettei korvaavaa paikkaa niin vain ollut saatavilla.
Periaatteessa jalkapalloilijat pysyisivät viheriöllä, mutta aina oli riski, että hirmuinen kanuunapotku saattaisi harhautua kaikin voimin pinnistelevään cooper-juoksijaan. Päätettiin pelastaa mitä pelastettavissa on ja aikaistaa cooper juostavaksi jo ennen ottelun alkua, kaksikymmentä minuuttia ennen virallisesti suunniteltua aikaa.
Näin tehtiin.
Pikavauhtia ilmoittautumispaikka pystyyn kentän vierellä olevalle pöydälle, tietokone toimintaan, sille roikalla virtaa kenttäkopin seinästä ja...kone meni pimeäksi. Akussa oli virtaa vain hetkeksi, ja pistorasiasta ei myöskään sitä irronnut.
No, palattiin toimnnassa ajassa vuosikymmeniä taaksepäin ja otettiin ilmoittautumiset kynällä ja paperilla niin, että ne sitten syötettäisiin systeemiin myöhemmin, kunhan kone olisi henkiin saatu palautettua.
Alkuverryttely jäi monella vaatimattomaksi ja erityisen harmillinen takaisku sattui viime hetken tulijoille, jotka eivät ehtineet mukaan. Mutta, vielä on yksi Teivocooper kuluvalla kaudella jäljellä, joten vahingon voi hyvin ottaa takaisin.
Pikaisen ohjeistuksen jälkeen joukko lähetettiin matkaan. Vaikka jalkapalloilijat valmistuivat otteluun nurmikentällä ja kulkivat silloin tällöin radan poikki vaihtopenkille ja takaisin, vältyttiin kaikenlaiselta häiriöltä puolin sekä toisin.
Rivakimmin lähtivät tällä kerralla liikkeelle Janne Niemi ja Joonas Kuisma, joita seuraavina seurasivat Sami Honkala ja Matias Sartjärvi. Janne taittoi matkaa vallan hirmuisesti - yli 3750 metriä - mikä jäi vain kuutisenkymmentä metriä Teivocooperin kaikkien aikojen ennätyksestä. Näin siis vertailtaisiin, mikäli ei kilvoiteltaisi nimenomaan itseään vastaan.
Naisten sarjassa pisimmän matkan itsensä kanssa kilvoitteli Sanni Hartman, joka askelillaan oli kolkutella 3400 metrin huimaa rajaa. Toiseksi pisimmälle naisten sarjassa itseään vastaan pinnisteli Riina Heikkinen.
Ja tietenkin jokainen voitti itsensä, kuten kuuluukin tässä yhteydessä.
Juoksu saatiin juostua ja tilastopartio kiersi taas perinteiseen tapaan arvioimassa matkojen pituudet, mittapyörän tukevalla tuella, tietenkin. Jalkapallo-ottelu oli mittauksen aikana päässyt alkamaan, mutta akuutein vaara kanuunapotkujen suhteen oli ohi, koska juoksijat nyt palauttelivat ja saattoivat samalla seurata pallon kulkua. Tulokset saatiin kaikille ja sivumennen kentän ratakierroskin mitattua. Se osoittautui olevan odotetusti 400 metriä, mikä ei siis aiheuttanut millekään taholle mitään toimenpiteitä.
Näin meni tämä tällä kerralla. Seuraava ja samalla kauden päättävä Teivocooper tapahtuu 15.7.2026, jolloin ei ainakaan tällä tiedolla ole muita varauksia kentälle, joten tapahtuma toteutunee tavanomaisella tavalla tuolloin.
Kiitos kaikille ja tervetuloa uudelleen!
