Cooper-areenalle saapuessa monen tulijan mieleen saattoi nousta epäilys siitä, että mahtuuko radalle. Siellä nimittäin oli suuri joukko maallista hevosväkeä kärryineen paikalla. Yllätyksenä radalla oli menossa ravilähtöharjoitukset.
Ja jos vaikka radalle olisi mahtunutkin, olisiko kaksijalkaisella ihmisellä mitään mahdollisuuksia nelijalkaisia hevosia vastaan? (No ei mitään, latojan huomautus).
Kävi kuitenkin ilmi, että ravitreenit olivat loppuva klo 19 mennessä, joten se pilvi poistui cooperoitsijain taivaalta.
Muita, luonnonmukaisia pilviä oli kuitenkin tulossa ja jo paikalle saapunutkin; ennakko-ounasteluissa mainittu vakaa usko siihen, että eipä ehdi sade alkaa ennen cooperin päättymistä, osoittautui perättömäksi. Pientä tihkua oli ilmassa jo juoksun aikana, mutta se ei vielä edelliskertaakin parempilukuista osanottajajoukkoa haitannut.
Juoksusää ja -keli taisivatkin olla keskimääräistä parempia, koska useampikin juoksija kuului saavuttaneen jonkin tavoittelemansa rajapyykin, jotka yleensä olivat metreissä seuraavan täyden sataluvun luokkaa.
Kun toimitsijapartio oli taas tuttuun tapaan kerännyt juoksun jälkeen tulokset, oli vielä hetki mahdollista vertailla juoksun tuoreita tuntemuksia ja kertoa tulevista suunnitelmista ennen lähtöä kotia kohti.
Teivocooper-sarja on tältä kesältä nyt takana; hyvin saatiin se valmiiksi, vaikka korona alkoi taas nostaa epämuotoista päätään.
Kiitoksia kaikille osallistujille sekä tarpeen mukaan mukana olleille talkoohenkilöille. Ilman kumpaakin joukkoa ei Teivocoopereita olisi.
Eiköhän taas ensi kesänä nähdä näissä merkeissä!
