Teivocooper: Teivocooper 3/2017

Matti ohjeistaa juoksijoita ennen starttia

Sateen uhka, joka eilispäivänä ja myös cooperpäivän aamuna oli toteutunutkin suorastaan täysimääräisesti, oli nyt valunut hiekkaan, muttei hukkaan, tehden näin tilaa 20+-asteisena melko lämpimälle juoksusäälle.
Rata oli jälleen huollettu ja sitä myöten kaikki oli valmistettu.

Paljon mainostettua valkoista telttaa ei nyt ollut paikalla, mutta ei se ollut tarpeenkaan, koska sää ei uhannut edes toimitsijain elektroniikkaa.
Kun Mika oli saanut raviradan kuulutusjärjestelmän mikrofonin haltuunsa sekä toimimaan ja Jari omajalkaisesti piirtänyt lähtöviivan raviradan hiekkaan, olivat paikalle kymmenen hengen voimin saapuneet cooperoitsijat valmiina kokeilemaan, miltä meno tällaisena heinäkuisena myöhäisiltapäivänä olisi maistuva.

Ja kun Jarin suusta käsin, raviradan kuulutuskaluston sähköisesti vahvistamana, kajahti perinteinen ravilähetyskomento "yksi-kaksi-aja!", singahtivat cooperoitsijat kuin yhteisestä merkistä liikkeelle.
Itse kunkin cooperoitsijan henkilökohtaiset jalat tikkasivat radan pintaa kunnon edellyttämään tahtiin, jokainen kamppaili, alussa kepeämmin, mutta loppua kohti yhä raastavammin, armottomasti tikuttavaa kilpailukelloa vastaan, joka vasta 12 minuutin taukoamattoman käynnin jälkeen olisi pysähtyvä ja jolkottelijat piinastaan päästävä.

Yhä uudet ja uudet kierrokset täyttyivät, puolenvälin jälkeen täyttyneet minuutit kajahtelivat PA-laitteistosta kuulutuksina ja viimein kuului Mikan ääni laskemassa viimeiset sekunnit ja kajauttamassa seis-komennon, saivat uupuneet ponnistelijat kauan (no, muutaman minuutin sentään, latojan huomio) kaipaamansa levon.

Kun toimitsijapartio oli vielä käynyt keräämässä lopputulokset, oli ponnistelun riemu tältä kerralta peruuttamattomasti ohi.

Mutta mitään ei ole menetetty, sillä elokuussa taas nähdään näissä merkeissä!