Aurinkoinen sää noin 22 asteen lämpötilan ja aavistuksen tuulenvirettä voimin toivottelivat cooper-juoksijat tervetulleiksi Lamminpään kentälle ilmoittautumisaikaan.
Välillä pääsi muodostumaan vähän jonontynkääkin, kun 19 innokasta ja luottavaista kuntonsa kokeilijaa kävi hakemassa numeronsa päästäkseen tuota pikaa koettelemaan päivän kuntoaan.
Lähdön hetken lähetessä alkoi taivas
vetää pilveen, mutta ei siinä mitään, lähtömerkki annettiin ja
cooperistit syöksähtivät matkaan. Monella oli tavoitteita ja niitäkin
oli monenlaisia; päästäkö johonkin tiettyyn metrimäärään (tai yli) tahi
sitten vain nähdä, että miten cooper kulkee vuosien jälkeen. Tai sitten
ihan ensimmäisellä kerralla, koska mukana oli jopa alle
kymmenvuotiaitakin. Joista tosin heistäkin osa oli jo kokeneita
cooper-kävijöitä.
Joukko alkoi hajota helminauhaksi heti
ensimmäisellä kierroksella. Kokeneemmat juoksijat osasivat heti alusta
pitää jotakuinkin tasaista vauhtia, mutta joukossa oli myös heitä, jotka
saattoivat tulla aloittaneeksi aavistuksen liian kovaa, koska alussa
askel on yleensä kepeä. Tällä kerralla mukana oli oikein kolme
kappaletta jäniksiäkin.
Kierrokset täyttyivät, väliaikoja huudettiin ja numeroita kerättiin talteen.
Kun sitten koko 12 minuuttia oli täynnä, annettiin loppumerkki megafonilla, joka kyllä vaikuttaa olevan huollon tarpeessa, koska sen ennen niin läpitunkevana auennut sireeniääni oli nyt rauennut ja kuulosti lähinnä surinan, pörinän ja ehkä flatuksen välimaastosta olevalta, mutta juoksijat saatiin kuitenkin pysähtymään.
Perinteiseen tapaan mittauspartio kiersi jälleen radan ja arvioi kullekin matkan. Arvioinnissa auttoi jälleen jonkin verran mittapyörä, voidaan todeta, joten saatiin itse asiassa kullekin (arvioitua) tarkka matka.
Mittauspartion ollessa vielä liikkeellä, alkoi ilmassa olla - urheilujuhlan lisäksi - alkavan tihkun tuntua, mutta kierros saatiin kuitenkin käytyä juuri ja juuri niin, etteivät juoksijat, eivätkä toimitsijapaperit, saati toimitsijat itse, ehtineet liikaa kastua.
Sade oli kuitenkin yltymään päin, niin että tällä kerralla juoksijat eivät juurikaan jääneet spekuloimaan juoksun kulkua ja tulevia tapahtumia, vaan ripeästi suunnattiin kotiin päin.
Tämä oli tällä kertaa kauden viimeinen Teivocooper.
Hienoja tuloksia saatiin kauden mittaan niin vanhoilta kävijöiltä kuin
uusilta tulokkailtakin.
Kiitoksia kaikille kävijöille sekä toimitsijoille!
PS.
Mitään ei kuitenkaan ole menetetty, kirves ei ole kaivossa eivätkä pensselit sannassa, sillä elokuussa on vuorossa Räikän puistojuoksu perheen pienimmille ja syyskuussa Teivo Trail oikein kaksin kappalein! Tervetuloa voimakkaasti myös näihin kirmaisuihin!
