16.8.2018

Teivocooper 4/2018 (elokuu) juostu

Kauniissa säässä

Kesän paahtavimmat helteet olivat jo muistojen aarrearkussa, mutta olipa vielä kaunis ja lämmin päivä riittänyt tämänkertaisen Teivocooperin säänäyttämöksi. Lämpöä oli parisenkymmentä astetta ja vieno eteläinen tuuli tuki juoksijoita takasuoralla ja vastaavasti hiveli viilentävästi etusuoralla. Aurinkokin kurkisteli Teivaalanharjun puunlatvojen yläpuolelta ja se olikin kykenevä seuraamaan koko juoksun takasuoran osalta, mutta loppuvaiheissa korkeimmat puunlatvat jo tuolta hehkuvalta tulipallolta katkaisivat näkymän etusuoran tapahtumiin.

Kohtalaisella kelillä

Rata oli taas huollettu, mutta näytti siltä, että viimeinen lanaus olisi puuttunut, koska äkeenjälkimäisiä uria noudatellen pääsivät tai joutuivat tahi kykenivät juoksevaiset matkaa taittamaan, mikä tarjosi toisaalta pehmeää alustaa, mutta ehkä sitä jopa liikaakin.

Matkaan

Yksi-Kaksi-Aja! oli taas komento, jolla sännättiin matkaan kamppailemaan itse itseään vastaan, kuten asiaan kuuluu. Toki, jos mahdollista, oli mahdollista käyttää likimain samaa vauhtia etenevää kanssajuoksijaa moraalisen tuen (peesin, latojan huomautus) antajana, ja niinpä näkyikin muodostuvan pieniä ryhmiä joissa matkaa taitettiin.

Kelloa vastaan kamppailemaan

Varsin luultavaa on, ettei matkaa taitettu kuitenkaan ns. mukavia jutellen, koska kullakin riitti keskittymistä oman kehon tuntemuksiin: onko vauhtini sopiva, kykenenkö sen säilyttämään tahi parantamaan, onko nk. noutaja tulossa loppupuolella imaisemaan joustavuuden, jäntevyyden ja voiman tunnon kintereistä ja jäntereistä vai onko (enemmän tai vähemmän systemaattinen ja säännöllinen) harjoitukseni vaikuttanut niin, että pystyn tekemään hiukan paremman suorituksen kuin edelliskerralla tai kauden parhaalla kerralla tai Teivocooper-historiani parhaalla kerralla.

5-4-3-2-1-SEIS!

Vihdoin koitti vapauttava komento, joka päästi juoksijat ponnistelemisen riemusta vetämään vähän henkeä välillä. Kuvaannollisen pölyn laskeuduttua toimitsijapartio kiersi radan keräten talteen täyden kierroksen ylittävät metrimäärät ja niinpä taas voitiin todeta, että joillakin osallistujilla oli vauhti pysynyt samana kuin edellisellä kerralla, joillakin taas muuttunut. Muuttuneissakin oli kahta tilannetta, joko paremmin kuin aiemmin tai sitten jonkin verran saattoi jäädä puuttumaan aiemmasta tuloksesta. Tämähän on siinä mielessä herkkää peliä, että päivän kunto saattaa vaikuttaa kovastikin.

Eikä tässä vielä kaikki

Tunnettua ostos-tv-fraasia mukaillen, vielä on jotakin jäljellä, ja tässä tapauksessa se on kauden päättävä cooper-tapahtuma, syyskuussa, 12 päivänä.
Tervetuloa taas tuolloin näissä samoissa merkeissä, näille samoille seutuville, näihin samoihin kellonaikoihin!